Tehtävä 7: Välirikko

"Vähän hymyä hei! Naps, näin! Ja muutama valssiaskel! Ei se satu. Tulit tänne asti, joten uskalla nyt tulla pois sieltä seinustalta. Olet pystynyt tähän joka kesä."

"Kaupungissa tanssitaan aivan eri tavalla. Olen kasvanut lavatansseista jo yli. Ja juhannusperinteistä."

"Kenen kanssa sinä siel- Unohda. Jos haluat olla ilonpilaaja, mikäs siinä. Anna minun sitten edes saattaa. Siitä on muutenkin niin kauan kun viimeksi nähtiin."

"....Älä. ..Tai ei. ...Vai onko sillä niin väliä. Unohda. Jää tänne, pääsen kotiin ilmankin."

"Hei, hei, mikä hätänä? Älä piilotte jos sinulla on jotain sanottavaa. Mennään tästä ja puhutaan. ..Ihan hetki. Edes."

Tehtävä 6: Tunteetonta, tunteellista, turhautumista ja turhamaisuutta

Hautajaisiin on enää muutama tunti. Vihaan tätä. Haluaisin jo, että se olisi ohi. Aivan sama miten paljon itselleen sanoo, ettei tämä kestä kauaa, se silti sattuu. Olen pyrkinyt olemaan hiljaa, puhumatta, piiloutunut kuulokkeideni taakse. On helpompaa pitää tunteet kurissa, kun ei tarvitse avata suutaan. Miettiä mitä sanoo tälläisissä tilaisuuksissa. Koko perhe on pukeutunut mustiin. Viivymme mummivainaan talossa vain hetken ennen kuin lähdemme hautuumaalle, mutta muistot tuntuvat silti tuskaisilta. Niin monta kertaa ollaan tänne tultu, niin monta kertaa kuultu hänen tervehdyksensä. Halattu. Syöty pannukakkuja. Kuunneltu hänen valittamistaan. En ole edes poistunut eteisestä, ei ole siskokaan, mutta minulla yhä enemmän vaikeuksia pitää kaikki sisällä. Isä ja hänen veljensä menevät yläkertaan ja naureskelevat. En siedä sitä. Isä on ottanut kamerankin mukaan hautajaisiin. En siedä sitä. En siedä isää.

Katseeni lankeaa takaisin siskooni, joka vain katsoo peilistä, että hänellä on hiukset hyvin. Tuo mekko ja kengät eivät sovi hänelle, mutta olemmekin keränneet vaatteet sieltä sun täältä. Kukaan ei oikeasti piittaa mitä meillä on päällämme, kunhan olemme mustissa. Kaikki tietävät tulla kertomaan meille osanottonsa. Mitä sekin merkitsee. Se on kaikille yhtä inhottavaa. Voisivat lopettaa. En halua.
Vilkaisen taas siskoani. Edelleen peilin edessä. Ei mitään merkkiä kyyneleistä. Ei hän itkenyt sinäkään jouluna kun kävimme katsomassa kuolevaa isoisäämme. Koen sisälläni jo suurta vihaa ja turhautumista.
"Etkö sää välitä ollenkaan."
Sisko kääntyy minua kohti kummastuneena. Olen menettänyt jo kaiken kontrollin.
"Hirviö!"
Juoksen toiseen huoneeseen itkemään, missä veljemme pelleilee ikivanhan kuntoilupyörän kanssa, omissa oloissaan. Sisko ei tule huoneeseen, vaan kuulen kuinka askeleet menevät yläkertaan aikuisten pariin. Välillä kuuluu naurua. Hirviöitä kaikki.
Tunnepurkausta ei kykene enää pysäyttämään. Vasta hautajaisissa alkaa siskonikin viimein itkemään, ja me molemmat tiuskimme isällemme, joka ottaa kuvia.

Mutta jo kahvittelussa ollaankin jo siirrytty puhumaan, kuka saa mitkäkin korut ja kyyneleet on unohdettu.
Hirviöitä kaikki.

Tehtävä 5: Ei tälläistä joka päivä näe!

Henkilö 1:
En mää ny tiiä. Se meni vaa niin nopeesti. Ei siin kauhesti mittää kerrinny kattoo, kun PUM ja RÄKS. Tiedäthän? Ja näitä mopoautojahan on niin paljon täälläkin päi, ei sellasii kiinitä huomiota enää. En tällästä määrää oo noita miniautoja ees Hesassa nähny. Jäin kyllä sitten seuraamaan. Se oli kyllä aika moinen kaaos. En ikinä sellasta oo nähnyt. Ensin kaikki tuntui pysähtyvän, ja sitten kaikki liikkui, ja niin kuin, lujaa. Pyrin lähtemään paikalta ennen kuin poliisi ja lääkärit saapu, enhä mää avuks mitenkää voinu ol. Tiellä mää vaa olin.

Henkilö 2:
Se oli hyvin pysäyttävä hetki. Näin jo kaukaa kuinka nuori tyttö ajoi mopoautollaan risteykseen, niin nuorija viaton, tyttö parka, tietämättään mitä tuleman piti. On se kohtalo vaan julma. En kuitenkaan tiedä menikö henki, kuulen varmaan huomenna kylmän totuuden uutisissa. Se hopeinen auto loisti kuin sirkkeli, kun se osui. Meteli oli julma ja tuhosi täysin kaupungilla olevan rauhan. En voi edes kuvitella miltä kuskista nyt tuntuu. Taikka tytön perheelle. Onkohan kukaan kertonut heille vielä uutisiakaan?

Henkilö 3:
Aivan kuin televisiossa! Siinä, ne meni, ja sitten, OOO. Mut ei se kivaa katsottavaa ole. Television kanssa tietää kuitenkin ettei mikään ole hätänä. Halusin olla avuksi, painoin numeroa hätänumeroonkin, mutta joku aikuinen kerkesi minua ennen. Kyllä meille on kerrottu miten pitää sinne soittaa, mutta en tiedä enää olisinko osannut. Piti vain jotain tehdä. ...Vähän kyllä ottaa vatsasta. Tekee pahaa. Haluan kotiin.

Tehtävä 4: 36

Olo ei ole kovinkaan terve, mutta silti olen täysin kunnossa
Ulos, ulos, ulos,
vetäen perässäni lintuhäkkiä
Se huutaa, se räksyttää, se tahtoo ulos ja pois
Ei sinne, ei mene sinne, ei jätä
saisi jo lähteä, moinen taakka
Menkööt vain, mutta kunhan ei mene sinne
sinne missä virheeni ja muistoni elävät
minne jätin kesäpäiväni
iloiset hetkeni, yksin, kaksin...
muttei koskaan kolmestaan

eikä ikinä palaa uudestaan