Tehtävä 5: Ei tälläistä joka päivä näe!

Henkilö 1:
En mää ny tiiä. Se meni vaa niin nopeesti. Ei siin kauhesti mittää kerrinny kattoo, kun PUM ja RÄKS. Tiedäthän? Ja näitä mopoautojahan on niin paljon täälläkin päi, ei sellasii kiinitä huomiota enää. En tällästä määrää oo noita miniautoja ees Hesassa nähny. Jäin kyllä sitten seuraamaan. Se oli kyllä aika moinen kaaos. En ikinä sellasta oo nähnyt. Ensin kaikki tuntui pysähtyvän, ja sitten kaikki liikkui, ja niin kuin, lujaa. Pyrin lähtemään paikalta ennen kuin poliisi ja lääkärit saapu, enhä mää avuks mitenkää voinu ol. Tiellä mää vaa olin.

Henkilö 2:
Se oli hyvin pysäyttävä hetki. Näin jo kaukaa kuinka nuori tyttö ajoi mopoautollaan risteykseen, niin nuorija viaton, tyttö parka, tietämättään mitä tuleman piti. On se kohtalo vaan julma. En kuitenkaan tiedä menikö henki, kuulen varmaan huomenna kylmän totuuden uutisissa. Se hopeinen auto loisti kuin sirkkeli, kun se osui. Meteli oli julma ja tuhosi täysin kaupungilla olevan rauhan. En voi edes kuvitella miltä kuskista nyt tuntuu. Taikka tytön perheelle. Onkohan kukaan kertonut heille vielä uutisiakaan?

Henkilö 3:
Aivan kuin televisiossa! Siinä, ne meni, ja sitten, OOO. Mut ei se kivaa katsottavaa ole. Television kanssa tietää kuitenkin ettei mikään ole hätänä. Halusin olla avuksi, painoin numeroa hätänumeroonkin, mutta joku aikuinen kerkesi minua ennen. Kyllä meille on kerrottu miten pitää sinne soittaa, mutta en tiedä enää olisinko osannut. Piti vain jotain tehdä. ...Vähän kyllä ottaa vatsasta. Tekee pahaa. Haluan kotiin.